Tarinankerrontaesitysten lisäksi meidän kulttuurityöntekijöiden (näin työsopimuksessani lukee) työnkuvaan kuului hyvin vahvasti Valvegalleriassa olevan Linda Bondestamin kuvistunäyttelyn opastus lapsiryhmille. Lisäksi ohjasimme muutaman aikuisryhmän ja sunnuntaisin Sanataidesunnuntaina oli aikuisiakin mukana. Taidenäyttelyopastus antoi ihanan tilaisuuden antaa oman persoonansa tulla esiin tarinankerrontaesityksen jälkeen, sillä siinähän pitää pysyä roolilleen uskollisena. Teimme taidenäyttelyopastukset roolivaatteissamme, joten siksi olen puvussa näissä kuvissa.
Kuva: Johanna Naukkarinen
Taidenäyttelyopastukseen Kati ja Anna, Valveen vastaavat sanataideopettajat olivat tehneet meille käsikirjoituksen, jota sitten harjoiteltiin ja soviteltiin omaan suuhun sopivaksi. Kevään aikana suurin osa näyttelyn kirjoista kuitenkin tuli tutuksi sekä etu- että takaperin, joten opastukseen pystyi integroimaan omia lempikohtiaan kirjoista. Opastus oli parhaimmillaan taidekasvattajan työtä, jossa sai laittaa itsensä likoon ja samalla ujuttaa tiedonmurusia lapsille. Alla olevassa kuvassa tutustumme Sinikka Nopolan kirjoittamaan Anna Talven outo viivytys -kirjaan, joka sai minut valtaansa keväthuuman aikaan. Kirja on ilman muuta suosikkini kaikista Linda Bondestamin kuvittamista kirjoista, toki Linnea ja äitienkeli pääsee aika lähelle. Käytin kirjaa myös ollessani sijaisena neljännessä luokassa, siinä on mielenkiintoisia personifikaatioita ja henkilöhahmojen vastakohtaisuus miellyttää minua kovasti.
Kuva: Johanna Naukkarinen
Löysin oman opettajuuteni juuri näiden kuvien kautta; olin nauttinut kaikista eniten juuri taidenäyttelyopastuksista, sillä niissä sain olla vuoropuhelussa lasten kanssa, kuunnella heidän teorioitaan ja tarinoitaan sekä käyttäytyä itsekin hieman hullulla tavalla. Ystäväni oli käymässä Turusta toukokuun puolessa välissä ja otti superkamerallaan kuvia sekä tarinankerrontaesityksestä että taidenäyttelyopastuksesta. Kuvien katselun jälkeen löysin tämän:
Kuva: Johanna Naukkarinen
Kuvassa tutustumme Stella Parlandin ja Linda Bondestamin nonsense-kielellä kirjoittamaan ötökkäkirjaan Gnatto PakPak, jossa on kaikenkarvaisia öttiäisiä kuten Barbacillus Practor ja Alfaberta Papylluris (ehdoton suosikkini). Tuollainen on opettajuuteni, läsnäolevaa positiivista auktoriteettiä, joka antaa tilaa oppilaan omalle persoonalle juuri sopivasti, että kaikki haluavat olla mukana ja oppia. Tämä oli käännekohta opettajuudessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti