Harjoittelumme aikana olemme draaman keinoin tehneet tarinankerrontaesitystä, jossa pienin visuaalisin vivahtein pyrimme hahmottamaan lapselle kuvakirjan sisällä olevia kuvia. Tarinankerronta on osa sanataidetta; opettajat tekevät dramatisoinnin yksinkertaisestakin lapsille tarkoitetusta kirjasta ja sitä esitetään lapsiryhmille kerta toisensa jälkeen. Ääneenluku on tärkeää kasvavalle lapselle, nimittäin se kehittää lukutaitoa, luo kielen merkityksiä, kartuttaa sanavarastoa ja avartaa lapsen maailmankuvaa (Loivamaa, 2006). Mainion herra Iloisen esityksessä lisäksi saamme nauttia Malin Kivelän runsaasta fantasiatyylisestä sananikkaruudesta, nimittäin esityksessä vilisee sanoja kuten marenkimakkara, kriemura ja puuteritassu, joista emme todellisuudessa tiedä mitään. Tämä tietenkin antaa ihanan mahdollisuuden kirjoittaa vaikka runoja siitä, millaisia leivoksia ne ovat.
Kuva: Johanna Naukkarinen
Kuvassa olen itse vasemmalla ja oikealla puolellani oleva Maija sanoo kondiittori-Kurtin roolissa että: "Suru ja kiihkeys! Se on ihmisen osa!" juuri ennen kuin katoaa tekemään maailman ihanimpia leivoksia sermin taakse. Esitys on esitetty niin moneen kertaan, että osaan sen nurinperinkin ulkoa. Nyt olemme jo vaihtaneet rooleja, toimin itse tuossa Kurtin ja kertojan roolissa ja Mainota herra Iloista näyttelee ystäväni Veera.
Kuva: Johanna Naukkarinen
Mainio herra Iloinen-kuvakirjassa erityisen tärkeässä osassa on tähtitaivas ja erilaiset tähtikuviot. Kuin huomaamattamme, tähdet vievät tarinan juonta eteenpäin ja toimii kirjan motiivina. Herra Iloiselle olemme kehittäneet käsitteen "surullinen tähtimonologi", jossa hän kertoo yleisölleen kuinka on tähtikuvioita ja sitten on yksinäisiä tähtiä, joissa asuu koiria. Hän salaa toivoo, että saisi kertoa asioitaan happamalle neiti Sitruunalle. Yllä olevassa kuvassa kyseinen toive on toteutunut, kun lopussa tarinaa herra Iloinen saa Sitruunan vieraakseen katselemaan tähtiä. Kyllä, erittäin ihanaa ja romanttista!
Kuva: Johanna Naukkarinen
Mainio herra Iloinen on siis Malin Kivelän kirjoittama kuvakirja, jonka on kuvittanut Valvegalleriassa olevan näyttelyn taiteilija Linda Bondestam. Herra Iloinen on alunperin ollut Herr Glad, sillä sekä Malin että Linda ovat suomenruotsalaisia. Herra Iloinen on ilmestynyt siis jo vuonna 2004 ruotsiksi, kunnes viime vuonna kirjailia Hennariikka Tavi on sen suomentanut ja näin kovana käännöskirjojen kriittisenä lukijana voisin sanoa, että erittäin taidokkaasti. Malin kertoi Herra Iloisen synnystä sen verran, että koska hän on vahvasti sitä mieltä, että kirjailijan on kirjoitettava asioista, jotka häntä kiinnostaa syntyi Herr Glad. Malin halusi kirjoittaa kirjan henkilöstä, joka on läpeensä hyvä ja koska Malinia kiinnosti jostain kumman syystä leivonnaiset, ovat ne suuressa osassa tarinaa. Herra Iloinen -nimi taas juontaa juurensa Malinin poikaan, joka vauvana oli niin kiltti, että Malinin isä sanoi häntä yhdesti todelliseksi Herra Iloiseksi.
Kuva: Johanna Naukkarinen
Takanani vasemmalla näkyvä kuva on ainoa, minkä Malin erikseen pyysi kuvittaja Linda Bondestamia sisällyttämään teokseen. Siinä kondiittori-Kurt polttaa tupakkaa. Tämä on lastenkirjalle hieman tavatonta ja olemmekin pohtineet, että mikäli Herra Iloinen olisi jonkun suuren kustantamon kirja, kyseistä kuvaa ei ehkä näkyisi kirjan sivuilla. Kuvittajan on oltava tarinan tulkki (Korolainen, 2001). Visuaalisen kielen siirtyminen lapsen omaisuudeksi kirjan sivuilta tapahtuu välittömästi ja vaikka yleensä teksti on dominoivassa osassa kuviin nähden kuvakirjassa (Korolainen, 2001) on Herra Iloisessa nämä kaksi iloisessa symbioosissa ja tasapainossa toistensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti