Lyhykäisyydessään: Sitä, kun ihmiset kirjoittavat, luovat taidetta sanoilla, voidaan kutsua sanataiteeksi. Marja-Leena Mäkelän toimittamassa teoksessa Sanaista taidetta (2005) käsitellään monelta eri kannalta sanataiteen olemusta, sen opettamista ja myös sen kuulumista kouluihin samalla tavoin kuin musiikkitaide, kuvataide tai tanssitaide sinne jo kuuluvat.
Olen itsekin tutustunut vasta kuluneen kevään aikana sanataiteeseen, enkä kadu hetkeäkään ja itseasiassa harmittelen kovasti, ettei moista ollut olemassakaan omalla kotipaikkakunnallani. Harjoitteluystäväni ja nykyään voisin sanoa jo ystäväkseni sanoi, että sanataide on sitä miksi sen itse tekee. Hän on harrastanut sanataidetta Oulussa pienen ikänsä ja opiskelee suomen kieltä Oulun yliopistossa. Sanataide sisältää runojen rustaamista, tarinan tuottamista, dialogeja, draamaa, lyriikoita, kirjojen lukemista ja niiden kuuntelemista, lukupiirejä ja mielikuvituksen lentoon lennättämistä. Sanat ovat läsnä joka paikassa ympärillämme, meidän täytyy vain vangita ne hetkeksi ja päästää sitten taas lentämään. Tehdä niistä kokonaisuus, joka on kaikessa luovuudessaan taidetta.
Sanataiteessa yhdistyy muut kulttuurialat, vain mielikuvitus on rajana. Lapsen identiteetti ja minäkuva kehittyvät, kun hän pystyy mallintamaan ympäristöään ja todellisuutta sanojen avulla. Sanataiteessa sukelletaan erilaisten tekstien ja kirjailijoiden maailmaan, jolloin saadaan vaikutteita omiin fiktiivisiin teksteihin ja löydetään myös erilaisia tapoja vaikuttaa ja kasvattaa omaa ihmistuntemustaan ja yleissivistystään. (Krutsin, 2005.)
Sanataide on astunut lasten kulttuuriin vasta 90-luvun puolivälissä Oulussa, jolloin nukulle perustettiin ensimmäiset sanataide-ryhmät. Tokihan sanataidetta on ollut sitä ennenkin olemassa erilaisten luovan kirjoittamisen, kynäilypiirien ja kirjoittajakoulujen muodossa, mutta vasta yhdeksänkymmentäluvulla se alkoi kunnolla nostaa päätään samanarvoisena taide- ja kulttuuriharrastuksena kuin esimerkiksi musiikki tai kuvataide. Vuonna 2001 Outi-Maria (Tiiti) Takkiselle ja Tuutikki Toloselle myönnettiin lastenkulttuurin valtionpalkinto ja vuonna 2002 sanataiteen harrastajia oli taiteen peruopetukseen osallistuvista 0,6%, mikä on aika vähän, mutta silti yltää seitsemän suosituimman taideharrastuksen joukkoon. Sanataiteelle nämä meriitit ovat olleen mullistavia ja koko ajan syntyy uusiin kuntiin uusia sanataidekouluja. (Krutsin, 2005.)
Sanataide on läheisesti kytköksissä erilaisiin muihin lasten- ja nuortenkulttuurin yhdistyksiin kuten esimerkiksi Taikalamppu-verkostoon, joka on Suomen laajuinen kulttuuriverkosto. Lisäksi sanataiteen kanssa läheisesti toimivat luonnollisestikin kirjastot, jotka tarjoavat tiloja ja materiaaleja sanataiteen käyttöön. (Mäkelä, 2005.)
Sanataide sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta, vaikka sanataidekouluissa toimivatkin vain vauvasanataideryhmistä noin parikymppisten ryhmiin kuuluvat ryhmät. Luova kirjoittaminen ja erilaiset novellityöpajat ja kirjoittamisen leirit esimerkiksi Sodankylässä ovat juurikin sitä itseään. Itsensä ilmaisua sanojen ja tekstien avulla. Runossakin voi parhaimmillaan rakentua koko maailmankaikkeus yhdessä hetkikuvauksessa. Olen oppinut sanataiteesta paljon. Olen rakastunut siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti