Tärkeysjärjestyksistä

Kevät on edennyt pitkälle ja sukeltaminen sanataiteen maailmaan on luonut omaan prioriteettilistaani aivan uusia ulottuvuuksia. Valveellaoloaikana (työkaverini lanseeraama käsite siitä, kun vietimme enemmän aikaa Valveella kuin muualla yhteensä) huomaa merkillisiä juttuja; ne, jotka ovat aloittaneet teini-iässään sanataiteen harrastamisen, ovat vieläkin Valveella. Töissä, harjoitteluissa, sanataideopettajina. Jotenkin olen saanut jo alusta lähtien sellaisen kuvan, että kun kerran hurahtaa sanataiteeseen, sille polulle jää. Nyt kesäkuun kolkutellessa ovelle ymmärrän sen täysin! Voi että, kun on ihanaa tehdä tarinankerrontaesitystä, lukea tekstejä ääneen, kirjoittaa pitkiäkin tekstejä siitä, mitä sade tekee kun ei sada ja suunnitella kesäleiriä, jossa tutustutaan dialogiin, runoihin ja sananjalkaseikkailuihin.

Tein muutaman päivän sijaisuuden harjoittelun lomassa. Sanataide pelasti äidinkielen tuntini; kevään ollessa jo niin pitkällä, että aletaan odottelemaan suvivirren suloisia säveliä, on kirjat, tehtävät ja lisätehtävätkin jo koluttu. Neljäsluokkalaiset kuuntelivat tarkkaan Anna Talven Outoa viivytystä, jonka jälkeen kirjoittivat omat versionsa vuodenaikojen ja säätilojen personifikaatioista. Kuinka sanataiteen varjolla pystyykin kuin vaivihkaan opettamaan lapsille kirjallisuudentutkimuksen tärkeimpiä asioita! Tämä on aivan uraauurtavaa, nimittäin onhan äidinkieli meidän kaikkien maailmankuvan rakentaja ja kehys. Jokainen tarvii, käyttää ja ajattelee äidinkielellään ja eipä sitä turhaan ole opetussuunnitelmissa eniten kaikista perusasteella opetettavista aineista. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet määrittelee ihanan runollisesti äidinkielestä näin:  "Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa opitaan käsitteitä, joilla kielentää maailmaa ja omaa ajattelua: oppilas saa keinoja todellisuuden jäsentämiseen mutta myös mahdollisuuksia irrota siitä, rakentaa uusia maailmoja ja kytkeä asioita uusiin yhteyksiin." (Oph, 2004).

Sanataide on käsitteenä monelle täysin tuntematon (Mäkelä, 2005). Niinhän se oli minullekin! Sukeltaminen sellaisen pariin, mikä on itselle täysin tuntematonta vaatii usealta ihmiseltä paljon ponnisteluja. Hyvin harva haluaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tämä on sinänsä harmi, ja sen vuoksi sisälläni heräsi pieni yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen vaikuttaja; olisi aivan mahtavaa saada Valveen vastaavien sanataideopettajien pitämä kurssi luokanopettajille. Joka vuosi on järjestettävä lo-koulutuksille taide- ja taitoaineista vapaavalintaisia kursseja ja koska kuvataiteella, liikunnalla ja teknisellä työllä on omansa, miksei myös äidinkieli voisi kuulua taidekasvatuksen piiriin? Äidinkielen kokonaisuus monialaisten opintojen aikana jää liian suppeaksi siihen verrattuna, kuinka paljon äidinkielen tunteja tulee koulussa pitää. Kirjavinkkaukseen, sanataiteeseen ja sananjalkaseikkailuihin tutustuminen toisi ryhtiä ja innostusta äidinkielen kokonaisuuteen. Sanataiteen tuntemattomuuden verho häipyisi ja useampi opettaja voisi käyttää sitä metodina kentälle lähtiessään.

Vielä muutama sananen alkavan viikon tarinankerrontaesityksistä. Viimeisiä viedään: ensi viikon maanantaina ja tiistaina ovat viimeiset lapsiryhmille pidettävät Mainio herra Iloinen-esitykset. Itse esiinnyn maanantaina 30.5. klo 10 ja klo 12 ja tiistaina 31.5. klo 12 ja klo 14. Lisäksi vielä kirjamessuilla 11.6 Madetojan salilla ja Sanataidesunnuntaisin 5.6. ja 12.6. on kello 15 alkaen tarjolla tarinankerrontaa ja taidenäyttelyopastusta. Sanataiteen kesäleiri on meidän kesätyöntekijöiden käsissä kokonaisuudessaan, se järjestetään Valveella 7.-9.6. ja kohderyhmänä ovat 9-11 vuotiaat lapset. Täältä löytyy enemmän infoa.

Sanataidefestivaalien aloitusviikko

Nyt on puhkikulutettu olo, kun seuraava vapaapäivä siintää vasta kaukana tulevaisuudessa ensi lauantailla. Se on ensimmäinen vapaapäivä kahteen viikkoon, sillä kulunut äitienpäiväviikko on kulunut ahkerasti tehden kellon ympäri erinäisiä työtehtäviä tehden Valveella ensin näyttelyn pystyttämisessä itse Linda Bondestamin kanssa, sitten siirrellen huonekaluja, tavaroita ja mattoja paikasta toiseen ja loppuviikon ilmapalloja täytellessä.

Kuinka monen CV:ssä voidaan mainita karkinsyönnin ja ilmapallojen täyttämisen ja niiden uudelleen täyttämisen kuuluneen työnkuvaan? Olemme festariviikon aikana yllättävän hyvin ryhmäytyneet harjoittelijaryppääksi, joka tekee ensin kauhealla draivilla hommia ja sitten kollektiivisesti tuntee miltei syyllisyyttä siitä, että lähtee kaupungille viettämään taukoa yhdessä, vaikkakin se on ihan varmasti ansaittua ja suositeltavaa. Olemme silittäneet, imuroineet, pyyhkineet lähmäjälkiä tauluista, kiivenneet portaita, kantaneet pöytiä ja täyttäneet ilmapalloja, kuulostaa hanttihommalta näin yliopistotasolle, mutta koska meitä on niin monta, saamme hyvin lyhyessä ajassa tehtyä kaiken tuon ja voimme itsekin sitten nauttia kulttuuriannista ja lukea infossa myytäviä kirjoja ja kirjoittaa omiakin lyhyitä tekstejä malliksi erilaisiin nonstop-pajoihin.

Tarinankerrontaesitykset starttasivat myös äitienpäiväviikolla, kun saimme vielä viimeiset viilaukset itse Malin Kivelältä, joka on siis Herra Iloisen kirjoittaja ja Linda Bondestamilta sekä hänen tyttäreltään Elsalta, jotka olivat Valveella tiistaista torstaihin vierailijoina. Muitakin vieraita kävi sanataidefestivaalin aloituksessa; Salla Simukka kertoi kirjailijan työstään ja Milla Paloniemen Kiroileva Siili teki duettoa Oululaisen lastenlauluduon Soivan Siilen kanssa. Lisäksi saimme nauttia Lumotuista Naamiaisista, joka oli suunnattu nuorimmille sanataiteen harrastajille ja heidän perheilleen sekä Lumotusta Illasta, jossa pääosan saivat vähän vanhemmat harrastajat. He kaikki saivat näyttää, mitä olivat sanataidevuoden aikana tehneet ja erityisesti 16-19 (jotka ovat vanhimpia sanataiteilijoita) vuotiaiden ryhmän runokollaasi kosketti minua, vaikkakin kuulun harjoitukset kahdesti ja esityksen vielä sen lisäksi. 

Soiva Siili meets Kiroileva Siili siis oli poikkitaiteellinen K-13 konsertti, jossa Soivan Siilen laulut oli sovitettu punk-henkeen ja heidän esiintyessään Milla Paloniemi piirsi kuviaan, joka heijastui suoraan dokumenttikameran avustuksella screenille. Oli erittäin viihdyttävä konsertti. Muita musiikkiesityksiä oli Karvakorvan laulupurkki-spektaakkelit, jossa Hannele Huovi ja Soili Perkiö olivat laulattamassa ja leikittämässä lapsia yhdessä Sibelius-akatemiasta tulleiden musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kanssa. En uskonut koskaan sanovani tätä, mutta lasten laulut upposivat kuin veitsi voihin ja toisella kuuntelukerralla osasin jo laulujen sanoja ulkoa. Laulut on sovitettu runokirjasta Karvakorvan runopurkki ja ne esitettiin ihanan eläväisesti.

Äitienpäivänä oli ensimmäinen tarinankerrontaesitys vapaalla yleisövuorolla, jossa oli lapsiperheitä ja muita vaeltajia sekä ehkä muutama lapsenmielinen seuraamassa kun herra Iloinen, neiti Sitruuna ja kondiittori-Kurt astuivat kirjojen kansista ulos. Tarinankerrontapaja herra Iloisen matkassa sisältää lisäksi opastetun kierroksen Linda Bondestamin kuvitusnäyttelyssä, jota pääsemme harjoiteltuamme vetämään ihan itsenäisesti tällä viikolla.