Rekvisiitasta ja kenraaleista

Mainion Herra Iloisen matkassa on tarinamatka, draamallinen tarinankerrontaesitys, jota olemme ahkeraan harjoitelleet Sanataidekoulun Vintillä ja välillä lausuen myös kotona ja koulumatkalla ääneen. Eilen harjoituksissa esitys meni jo ilman käsikirjoitusta ja saimme hiukan hassutellakin. Roolien jaossa sain kunnian olla Herra Iloinen, rooliparini Veera esittää Neiti Sitruunaa ja Maija toimii meillä Kurtin ja kertojan rooleissa. Näistä esityksistä tulee mahtavia!

Esityksen rekvisiitta on jo kasassa eilen ostettujen pillimehujen, kriemuroiden ja marenkimakkaroiden myötä. Joudumme aivan tosissaan syömään ja juomaan niitä esityksen aikana, todellinen harmi. Saamme kunnian laittaa päällemme tekstiilitaiteilijan luomuksina hieman roolivaatetusta. Yleisestihän tarinankerrontaesityksissä ollaan mustissa vaatteissa kauttaaltaan, tietyt roolivaatteet vain vaihtuvat ja tuovat väriä esitysasuihin, Herra Iloinen saa silinterin ja kaulahuivin, Neiti Sitruuna saa liivimekon ja Kurt baskerin ja paidan. Meille on valmistettu myös sermi, sillä tarinassa kuljetaan ovesta päntiönään ulos ja sisään.

Lauantaina (kyllä, vappuaattona) tulemme esittämään ensimmäisen kerran Herra Iloisen sanataidekoulun oppilaille, vähän ehkä jännittää, mutta sehän vain lisää esityksen tehoa. Iloisiin näkemisiin!

Mistä kaikki alkoi?

Alkuvuodesta, juuri kun pakkaset olivat kovimmillaan saapui sähköposti luokanopettajakoulutuslistalle mahdollisuudesta suorittaa teemaharjoittelu myöhemmin keväällä Valveen Sanataidekoulussa. Luin postin ja meinasin hihkua ilosta, sillä tämä on juuri sellaista kasvatuksellista työtä, johon haluan tutustua koulutukseni aikana.

Lähetin muutaman sähköpostin ja pian kalenterissani luki aika tapaamiselle Valveella. Tässä vaiheessa tulevat työtehtävät ja sanataide itsessäänkin olivat hieman hukassa, mutta pieni epätietoisuus luo vain mukavaa salaperäisyyttä koko harjoitteluun.

Hiihtoloman jälkeen maaliskuun lopulla pääsimme vihdoin kaikki kevään harjoittelijat ja tulevat kesätyöntekijät saman pöydän ääreen ja saimme enemmän infoa tulevasta rupeamasta sanataidefestivaalien, taidenäyttelyiden ja työnkuvamme suhteen. Tulisimme toteuttamaan Lumotut Sanat- festivaalin, joka on siis sanataidevuoden päättävä spektaakkeli aina toukokuussa. Tänä vuonna festivaali kestää kuutisen viikkoa aina äitienpäiväviikonlopusta kesäkuun puoleen.

Festivaali alkaa toukokuun ensimmäisellä viikolla ja alkuviikon näyttelynrakennuksen ja harjoittelun jälkeen loppuviikko on täynnä erilaisia tempauksia lapsille ja nuorille aina naamiaisista Soivan Siilen konserttiin. Yllä oleva kuva on koordinaattoreidemme käsialaa festivaalijulisteen muodossa. Toukokuun loppuun saakka teemme draamallista tarinankerrontaesitystä Linda Bondestamin ja Malin Kivelän kuvakirjasta Mainio Herra Iloinen, jonka lisäksi tulemme toimimaan taidenäyttelyoppaina lapsiryhmille Linda Bondestamin kollaasitaiteesta kootussa näyttelyssä Kulttuuritalo Valveella.

Toiveenani oli tehdä harjoitteluraportti hieman normaalista poikkeavaan muotoon, sillä itse sanataide ja tällainen suurehko toteutettava projekti antaa niin suuren luovuuden virrata, että olisi miltei sääli nitoa koko kokemus tieteellisen kirjoittamisen formaattiin. Samanlaisia marginaaleiltaan ja rivinväleiltään standardeja kirjoitelmia on naputeltu koneella niin useita, että luokanopettajalle ominainen luovuus on vaarassa tukehtua. On pelkästään siunaus saada toteuttaa ensinnäkin tällainen projekti ja toiseksi raportoida siitä sille läheisemmällä tavalla.